No nyt ku oon jauhanu mun sairaasta ihastuksesta kannaan ( ei siihen laulaja Kannaan), nii päästäänki toiseen sairaaseen ihastukseen, nimittäin SUKLAASEEN! Suklaa...niin, suklaa. Kyllä te tiiätte. En sano enempää.

5dl vehnäjauhoja
3dl sokeria
2tl vanilliinisokeria
2tl soodaa
½dl tummaa kaakaojauhetta
150g sulaa margariinia
2dl piimää
3 munaa
1 pussi marianne-rouhetta (löytyy kauppojen leivontatarvike-hyllyiltä)

Voitele ja korppujauhota kuivakakkuvuoka.
Sekota jauhot ja sokerit keskenää ja siivilöi joukkoon sooda ja kaakaojauhe. Sekota Marianne-rouhe mukkaan kans.
Sulata margariini ja anna jäähtyä. Lissää sitte rasvasulan joukkoon piimä ja munat ja lissää koko hässäkkä kuivien aineiden joukkoon. 
Kaaja taikina sinne kakkuvuokaan tasasesti ja paista 175´C n. 45-55min. Käytä ahkerasti hammastikkuja loppusuoralla, ettei jää raa´aksi sisältä. Ylleensä soon hyvä, ku kakku irtoo reunoista. 
Anna jäähtyä ennen ku kummoot sen, murenee muuten.

KUORRUTUS
300g tomusokeria
6rkl vahvaa kahvia
50g sulaa margariinia
100g sulaa suklaata 
2tl vanilliinisokeria

Laita suklaapalat esim teräskulhoon ja kulho kiehuvan veden päälle ja sekottele nii kaua, että sullaa. 
Sekottele sillä välin tomusokeri ja vanilliinisokeri kulhossa.
Sulata margariini ja keittele se kahavi. Lissää sitte suklaa, kahavi ja margariini sokerien joukkoon ja sekota hyvin.
Sitte vaa lätkit kuorrutteen kaakun päälle niinku kelepaa. Nami nami!

"Puu joka tarjoaa kaiken elämälle tarpeellisen."
Kookosmaito on mukava uus tuttavuus. Erityisesti siinä miellyttää se, että se ei maistu kookokselle niinkö yhtää ja tekkee ruuvasta tosi pehemiän. Se kuuluu ilimeisesti myös superfoodeihin, which is nice. Eikö ne superfoodit oo nytte se "the juttu"... 
No samapa tuo tietennii onko superia vai ei, ku soon vaan taasen törkiän hyvvää ja vielä paremman tästä reseptistä tekkee se kana, ah niin ihana kana! Oon tässä nyt viime aikoina repsahtanu myöskin uusien mausteitten kokkeiluun, joista ehoton suosikki on inkivääri ja garam masala. 
Tämä resepti sisältää siis aikamoisen määrän erilaisia mausteita. Ite ostan ylleensä kaikki mausteet itämaisista/afrikkalaisista pikku liikkeistä, missä hintalaatumäärä-suhde on loistava ja mausteet on huomattavasti tujumpaa kammaa, ku perus suomalaisissa elintarvikeliikkeissä. Erityisesti pittää nyt pyytää ihimisiä olemaan tosi varovaisia ko. pikku liikkeistä ostetun chilijauheen kanssa! Sitä kannattaa käyttää vaan murto-osa siitä, miten normaalisti laittais jotaki Prisman chiliä...eijjoo sama asia, ei...huhuh...

Nonnii asiaan taasen.

400g maustamatonta kananrintafilettä
nippu kevätsipulia (voi käyttää normi keltasipuliakii, mutta kevätsipuli antaa mukavasti väriä)
1 rkl voita
1 tölökki tommaattimurskaa
1 tölökki kookosmaitoa (Santa Marian on mun suosikki)
tuoretta valakosipulia iha maun mukkaa
1 tl garam masala- jauhetta
½ tl kurkuma-jauhetta
½ tl korianteri-jauhetta
½ kumina- jauhetta
1½ tl inkivääri-jauhetta (voi raastaa tuorettaki jos niin tykkää)
½ tl chili-jauhetta
½-1 tl suolaa

Sekota kaikki kuivat mausteet keskenään sekasin pienessä kulhossa.
Piliko sipuli ja suikaloi kana justiisa sen kokosiksi paloiksi, ku tykkäät. 
Huitase nokare voita pannulle ja kuullota sipulia jonku aikaa. Lissää sitte mausteseos pannulle sipulin kanssa ja kääntele tovi. Mausteiden kuumennus pannulla avvaa makuja ja tuoksuja enemmä. Muutenki suosittelen kuumenttammaan mausteita muissaki resepteissä enempi, ku se tuo iha erilaisia makuja pintaan, nii kerta.
Laita kanapalat pannulle ja ruskista melekein kypsäksi. Kaada koko hässäkkä tilavaan kattilaan ja heitä tommaattimurska perrään.  Kääntele tovi, ehkä n 5 minnuuttia va elä paahota levyä täysillä, ku nelone on iha hyvä.
Laita sitte kookosmaito sinne sekkaan ja käännä levy kolomoselle sillee, että se mukavasti siinä porisee va ei pala pohjaa. 
Siinäpä se saa kiehua kokkoon semmoset 20 minnuuttia. Välillä kannattaa käännellä ja väännellä.
Henkilökohtasesti tykkään riisistä lisukkeena. Erityisen hyvvää on moniviljariisit. Mutta kukapa kieltää kokkeilemasta esim. ohran tai jonku semmosen kanssa. Kokkeilkaa ihimiset kokkeilkaa ni ei tiijä mitä hyvvää saa aikaseksi! 

 Kumpi oli ensi, muna vai kana? Tämä kysymys on puhututtanu aikoinaa jo antiikin filosofejaki. Aristoteles höpötti omiaa, brittiläiset väitti, että muna ja Lindströmin Kai sannoo että soon kana. Jotku toisaalta sannoo, että soon epämielekästä alakaa luokittelemmaan elukoita, kö oha jokkainen itessää omalaatune, lajie välisiä rajoja on silikka mahottommuus määritellä ja sitte *tähä palijo puhetta esikannoista ja kannoista* ja siksipä onki mahottommuus myös määritellä ensimmäine kana tai muna. No jos mää saan sanua, nii soon ihan se ja sama, kuha sitä kannaa riittää lautaselle asti. Kana tai broileri eli broitsu eli kulukulu on ehottomasti minun suosikki liha ja tuutteki huomaamaan, että monet minun kokkaukset sisältää tätä ihanaa Gallus gallus domesticuksen lihhaa. 

Tännään oli läskipäivä. Syytän siitä nimeltä mainitsematonta ystävääni, jonka vierailut herättää mussa hirviän tarpeen tehä kermaisia ruokia - tiiä sitte mitä varten... Tämä kysseinen ruoka on myös mun pikkusiskon suosikki. Joten pitemmittä lätinöittä...

400g maustamatonta kanafilettä

1 iso sipuli

kouralline ruohosipulia

oikiaa voita

mettäsieniä maun mukkaan (mulla o ylleesä kuivattuja suppilovahveroita)

3dl risottoriisiä

2,5dl aurajuusto-kermaa (Valiolta löytyy ja voipi käyttää oikiaa aurajuustuaki)

n. 5-6dl kana- tai kasvislientä

suolaa, chiliä, valakosipulia ja soijakastiketta iha maun mukkaan

 

Suikaloi ne kanafilleet palasiksi ja paistele pannulla melekee kypsäksi. Heitä mausteet sitte sinne sekkaan. Laita mettäsienet turpoomaan vetteen jos ne on kuivattuja. Tee myös kana- tai kasvisliemi valamiiksi ni ei iske panniikki sitte kö se pitäs laittaa. Piliko sitte sipuli ja ruohosipuli ja kuullota kattilassa voinokareen kanssa. Lissää sitte mettäsienet sinne joukkoon ja käänteletvääntelet jonki aikaa. Elä paahota täysillä sitä levyä kö esim nelosella o iha hyvä ni ei pala se sitte... Heitä ne valamiit kanat sinne kattilaan kansa ja risottiriisit myös. Kääntelevääntele sitte jonki aikaa, va elä taase anna pallaa - pallaa heleposti ne riisit nii kerta! Sitte kerma perrään (ja jos päätit käyttää oikiaa aurajuustua ni laitappa seki nytte sinne samantei) ja pari desiä sitä lientä. Laita levy vaikkapa kakoselle ja kansi päälle ja käyt lissäilemäsä sitä lientä sinne pikkuhilijaa sitä mukkaa kö riisi immee sitä lientä itteesä. Siinä on nimittäi risoton juju, että liemi lissäillää vähä kerrallaa ja lopputulos on vähäse mössömäinen ja vetkula etten sannois. Keittämisaika on ehkäpä semmone 20 minnuuttia... Va maistamalla kai tuoki seleviää, ettei jää liian al dente. 

Varotuksen sanana, että syömise jäläkeine turvotus on enemmä ku mahollista. 

 

 

 

Iski iltapalanäläkä. Teki kamalasti mieli lihhaa ja mietin miten pekonin ja salamin sais sillee kainon tyttömäisesti hivutettua iltapallaan iliman rumemman puoliskon kulumien nostelua. No, ei se onnistunu, mutta sainpahan hyvän iltapalan! Viherpiiperöille VAROTUS! Sisältää huomattavan määrän liha- ja maitotuotteita, eikä yhtään mittään terveellistä.

 

4 viipaletta maalaisleipää (tai jotakii leipää maun mukkaan)

löräys oliiviöljyä

paketti pekonia

muutama viipale salamia

juustoraastetta

 

Leivät uunipellille ja se löräys oliiviöljyä leivän pinnalle. Suikaloit sitte pekonin ja salamit pannulle ja pyörittelet nii kauan, että pekoni näyttää hyvältä. Laitat sitte sörsselssönin leipien päälle ihan niinkö haluat ja juustoraasteenki vielä. Uunin grillissä tullee oikein hyvvää, kuha muistat ottaa leivät poisa, ku ne on kivasti ruskeita. Jos ei oo grillejä tai et vaa ossaa käyttää, ni uuni 225´C ja seurailet sitä väriä. Sinuna varraisin riittävästi vettä viereen - on tuo pekoni aika suolasta...

Sydän ja verisuonet kiittää!

 

                                     !

 

Oon muuten äitin suvun puolelta periny pahan tavan, että pöyvän pittää notkua ruuvasta - etenki ku on vieraita. Olishan se aika hirveetä, jos ihimiset tykkää ruuvasta ja sitte se loppuu keske! Siksipä sitä onki aina ihan liikaa. Mää rakastan kokata ja leipua ja innostun hirviästi aina, ku on mahollisuus ruokkia ihimisiä ja kokkeilla jotaki uutta. Sisko sano kerran, että "teeppä, Katri, blogi" ja minähän tein. Tarkotus olis jakkaa omia ja lähipiirin hyväksi todettuja kokkailuja ja leipomuksia sekä kokkeilla uusia mielenkiintosia reseptejä - kuvien kera tietenki!

Noni, tästä se lähtee...